MEDIAMAISTERI BLOGI

Verkkokoulutuksen käsikirjoitus on kuin punainen lanka, joka kulkee läpi koko verkkokoulutuksen. Sen tarkoitus on motivoida opiskelijaa ja luoda halu oppia. Tätä vaihetta ei voi tehdä kiirehtien. Huolellinen käsikirjoitus helpottaa työtäsi kouluttajana, parantaa opiskelijoidesi oppimistuloksia ja säästää koulutuksiin käytettäviä resursseja pitkässä juoksussa.

Minkälaisista elementeistä hyvä käsikirjoitus sitten koostuu?

Tutustu myös blogisarjan aikaisempaan osaan: Digikoulutusten sisällöntuotannon vinkit 1/4: Miten pääsen alkuun verkkokouluttamisessa?

Meille on kertynyt vuosikymmenten kokemus verkkokoulutusten rakentamisesta, ja saamme jatkuvasti kyselyitä aiheesta. Auttaaksemme aloittelevia verkkokoulutuksien tekijöitä julkaisemme neljän blogipostauksen sarjan, jossa esittelemme verkkokoulutuksen tekemisen eri vaiheet: määrittelyn, käsikirjoittamisen, tuotannon sekä käyttöönoton.

Jokaisen blogikirjoituksen lisäksi voit ladata itsellesi tarkistuslistan, jonka avulla varmistat helposti, että olet ottanut kaiken tarvittavan huomioon omassa verkkokoulutuksen tuotantoprosessissasi.

Tutustu blogisarjan toiseen osaan:
Digikoulutusten sisällöntuotannon vinkit 2/4: Käsikirjoitus on verkkokoulutuksen punainen lanka

Ilman strategiaa yrityksen tai organisaation toiminta on pitkälti arpapeliä. Joskus voi toki onnistaakin, mutta ilman strategiaa suunnistaminen johtaa helposti ainakin hetkellisesti harhapoluille, ellei suorastaan suonsilmään. 

Poikkeuksellisen kevään jälkeen edessä on paluu uuteen normaaliin. Keväällä monet organisaatiot tekivät pakon motivoimina nopean digiloikan. Nyt on aika puntaroida, mitä toimintatapoja poikkeusajalta kannattaa säilyttää, vaikka opetuksen ja koulutuksien painopiste palaisikin luokkahuoneisiin. Lähiopetustakin voi nimittäin helpottaa ja kehittää monin tavoin digitaalisten työkalujen ja toimintatapojen avulla. 

Kun puhutaan verkkokouluttamisen trendeistä, ei voi välttyä törmäämästä käsitteeseen mikro-oppiminen. Kyse ei ole kuitenkaan mistään uudesta asiasta. Taitavat pedagogit ovat kautta aikojen ymmärtäneet, että usein asiat saadaan omaksuttua tehokkaimmin pienissä paloissa. Ihmisen oppimiskapasiteetti kun on rajallinen.

Aikaamme kuuluva pirstaleisuus, multitaskaaminen, mobiilius, nopeus, virtuaalisuus ja työn tekemisen muutos ovat kuitenkin lisänneet entisestään tarvetta tiedon ja opintomateriaaliin annosteluun sopivan pienissä annoksissa. Välipaloina, voisi jopa sanoa.

Etenkin, jos koulutusta käydään työn ohella, opiskelija voi useimmiten irrottaa opintoihinsa hyvin rajallisen ajan kerrallaan. Kesken työpäivää ei ole yleensä aikaa eikä edes ehkä keskittymiskykyä tunnin, parin tunnin mittaiselle pänttäämiselle. Maksimissaan varttitunnin mittaisen opiskelutuokion voi sen sijaan mahduttaa helposti johonkin kohtaan päivää, vaikka kahvikupin äärellä sulateltavaksi. Monet tykkäävät hyödyntää työmatkansa julkisissa liikennevälineissä opiskeluun. Bussimatkan aikana voi saada käytyä läpi jo hyvän pienen koulutussession omalta kännykältään. Ja jos koulutuksen toteutuksessa on hyödynnetty ääntä, videoita tai pelillisiä elementtejä, mikro-oppimistuokio voi tuntua jopa viihdyttävältä päivän piristykseltä.

Mikro-oppiminen sopii siis aikaamme todella hyvin. Se taipuu nopeaan reagointiin, eli sen avulla opiskelija voidaan nopeasti perehdyttää olennaisiin asioihin. Se antaa myös oppijalle mahdollisuuden valikoida omassa tahdissaan tietoa ja opiskelumateriaaleja, joiden hallitseminen tuntuu juuri kyseisessä tilanteessa ja hetkeltä tärkeältä – ilman että hän joutuisi kahlaamaan läpi monen tunnin massiivista koulutuspakettia.

Kuulostaa loogiselta, vaivattomalta ja näppärältä, sekä oppijan että organisaation kannalta, eikö? Sitä se onkin, ja ainakin pitäisi olla.

Opintojen suunnittelijalta mikro-oppimisen periaatteita hyödyntävän koulutuksen rakentaminen kuitenkin vaatii paljon ajatustyötä. Hänen on tavallaan pureskeltava materiaali puolivalmiiksi opiskelijan käyttöön. Ja miten se sitten tapahtuu?