Oppimispelitohtorin ajatuksia sisällöntuotannosta

Kirjoittanut Kimmo Oksanen 30.3.2016 9:17:42
Löydät minut täältä:

7K0A0606.jpg

Lokakuussa 2014 oli yksi tähänastisen elämäni jännittävimmistä päivistä. Oli tullut aika esitellä väitöskirjani tuloksia ja puolustaa näkemyksiäni tutkimuksen tekemiseen liittyvissä ratkaisuissa ja päätelmissä. Tutkimusaiheeni liittyi yhteisöllisten oppimispelien suunnitteluun ja oppijoiden kokemusten arviointiin.

Tammikuussa 2016 aloitin työni Digital Lessons Finlandin palveluksessa oppimisratkaisuista vastaavana projektipäällikkönä. Pääasiassa työni on eElearning-sisällöntuotantoa yhteistyössä asiakkaidemme kanssa. Erityisesti vastaan toteutettavien sisältöjen pedagogisesta suunnittelusta ja käsikirjoittamisesta yhdessä sisällön asiantuntijoiden kanssa. Tohtoreita saatetaan pitää teoreetikkoina, joilla ei ole mitään yhteyttä käytännön tekemiseen. Näin ollen saattaa herätä kysymys, että kuinka tutkijankoulutuksen saanut henkilö pärjää ja mitä annettavaa hänellä on hyvin konkreettisiin sisällöntuotantoprojekteihin. Nyt kun omasta tohtoroitumisestani on kulunut hetki aikaa ja olen pystynyt tarkastelemaan koko oppimisprosessia hieman kauempaa, niin luulen pystyväni vastaamaan tähän kysymykseen.

On luonnollista, että tohtorius yhdistetään usein väitöskirjaan, koska se on jotain konkreettista ja näkyvää. Kuitenkin väitöskirja on vain pitkän oppimisprosessin ja koulutuksen lopputuotos. Omasta mielestäni tuota lopputuotetta tärkeämpää on nähdä tohtoriuden taustalla oleva tutkijakoulutus ja siihen liittyvä oppimisprosessi. Väitöskirjaan liittyvän sisällöllisen asiantuntemuksen lisäksi tohtorilta vaaditaan kykyä hahmottaa kokonaisuuksia ja tunnistaa suurista asiakokonaisuuksista olennainen asia. Nämä ovat myös asioita, joita edellytetään sisällöntuotantoprojekteissamme. Miltei poikkeuksetta lähtötilanne projektissa on se, että asiakkaalla on kymmeniä, ellei satoja, powerpoint-dioja, dokumentteja ja taulukoita, joiden sisältö tulisi tiivistää motivoivaksi ja pedagogisesti toimivaksi alle tunnin mittaiseksi verkko-opiskelumateriaaliksi.

Oppimispelitohtorin vinkit sisällöntuotannon suunnitteluun:

  • Panosta materiaalin rakenteen selkeyteen
  • Luo johdonmukainen ja kiinnostava tarina
  • Käytä aktivoivia elementtejä perustellusti
  • Esitä monimutkaisetkin asiat yksinkertaisesti ja hyödynnä visualisointia
  • Ota huomioon oppijan aikaisempi tietopohja aiheesta
  • Ole valmis perustelemaan pelillisyyden lisäarvo

Pedagogisen suunnittelun ja käsikirjoituksen tekemiseksi tästä olemassa olevasta materiaalista tulee löytää se olennaisin. Asiasisällön rajaamisen ja tarkentamisen pohjalta opiskelumateriaalille luodaan selkeä rakenne, joka on yksi keskeisimmistä hyvän opiskelumateriaalin tunnuspiirteistä. Selkeä rakenne helpottaa kokonaisuuden hahmottamista. Lisäksi luodaan tarina, joka kuljettaa käyttäjän läpi materiaalin ja yhdistää opiskeltavan asian oppijan aiempaan tietopohjaan. Oppija ei myöskään ole passiivinen tiedonvastaanottaja ja tätä varten materiaaliin liittyy aktivoivia elementtejä, jotka motivoivat, herättävät oppijan ajattelemaan ja soveltamaan käsiteltävää asiaa.  

Aktivoivista elementeistä pelillistämiseen törmää päivittäin eri yhteyksissä, ja siitä onkin muodostunut merkittävä osa verkko-opiskelua. Tämän hypetyksen keskellä olisi kuitenkin hyvä muistaa, että peli tai pelillistäminen itsessään ei ole ratkaisu oppimiseen liittyviin haasteisiin. Toki pelimäisillä elementeillä voidaan hetkellisesti herättää käyttäjien kiinnostusta ja motivoida heitä ulkoisesti. On myös hyvä muistaa, että oppijat eivät välttämättä toimi kuten suunnittelija on ajatellut heidän toimivan. Tämä johtuu siitä, että oppijoiden kokemuksilla ja tuntemuksilla on vahva merkitys sille kuinka he toimivat, ja kuinka paljon he ovat valmiita panostamaan siihen mitä ovat tekemässä. Näin ollen on tärkeää pystyä herättämään oppijoissa ilo ja halu oppia, sekä koukuttaa heidät ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta.

Veikkauksen mainoksessa sanottiin aikoinaan, että ”Maailma on erilainen vakioveikkaajan silmin”. Tässä ajatuksessa on vinha perä ja pelillistäminen tulisikin nähdä laajemmin kuin yksittäisinä pelimekaniikkoina tai kikkoina, joilla pyritään motivoimaan oppijaa. Pikemminkin kyse on ajattelutavasta ja siitä, että herätetään oppijat näkemään asioita eri tavalla. Onnistunut pelillistäminen vaatii enemmän kuin suorituspalkin tai yksittäisen tehtävän tekemisen. Suunnittelijan tulisi pystyä herättämään oppijassa pelimäinen ajattelutapa, jolloin voitaisiin sanoa, että ”Oppiminen on erilaista pelaajan silmin”.

Kimmo Oksanen

Kirjoittaja on opetusteknologiaan erikoistunut kasvatustieteen tohtori. Toimii Digital Lessonsissa projektipäällikkönä vastaten pedagogisesta käsikirjoittamisesta ja yleisesti asiakasprojektien toteutuksista. Väitöskirjan aiheena oli yhteisöllisten oppimispelien suunnittelu.

Aiheet: Sisällöntuotanto, Verkkokouluttaminen

Iloa & inspiraatiota

Julkaisemme tällä palstalla ajankohtaisia uutisia verkko-oppimisen maailmasta. Kerromme alan mielenkiintoisista tapahtumista, projekteista ja ihmisistä.

Liity blogimme seuraajaksi:

Viimeisimmät